Orpo sorsapoikue sai hoitoa 

Luonnoneläimen hoitaminen vaatii usein vankkaa asiantuntemusta – ja valtavasti aikaa.

Toukokuisena aamuna keväällä 2023 SEYn jäsenyhdistyksen Kokkolanseudun eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen Kirsi Kinnunen heräsi tarkistamaan yhdistyksen päivystyspuhelinta. Puhelimeen oli tullut jo aamutuimaan lukuisia yhteydenottoja. Selvisi, että neuvokkaan eläinsuojeluyhdistysaktiivin apua tarvittiin välittömästi: eräs työmatkalainen oli havainnut useita sorsanpoikasia säntäilemässä autotiellä. Joku kiireinen autoilija oli ajanut poikasten emon yli. Nyt tiellä vaappui hädissään kymmenen orpoa sorsanalkua. 

Neuvokas paikalle osunut työmatkalainen oli poiminut sorsanpoikaset sankoon ja soittanut poliisille. Poliisit puolestaan saivat Kinnusen kiinni puhelimitse, ja sorsat pääsivät poliisikyydillä Kinnusen hoiviin. Kinnusen tuli ensi töikseen selvittää, mitä poikasille pitäisi tehdä.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Luonnoneläinten hoito vaatii vankkaa asiantuntemusta

Netti on täynnä toinen toistaan kummallisempia eläinten hoito-ohjeita, usein vanhentuneita tai jopa täysin vääriä tietoja. Kinnusellekin kerrottiin alkuun, että poikaset voisi viedä jonkun muun sorsaemon lauman jatkeeksi. Kinnunen etsi toista sorsaemoa pitkän aikaa vesistöjen ääreltä, mutta yhtään sorsaemoa poikasineen ei näkynyt. Onneksi, sillä myöhemmin selvisi, että kyseisestä toimintatavasta on huonoja kokemuksia. Alkuun voi näyttää, että kaikki menee hyvin, mutta myöhemmin varaemo saattaa surmata poikaset.

Lopulta Kinnunen sai kokeneelta luonnonvaraisten eläinten hoitajalta Sari Valtaselta hoito-ohjeet. Poikaset muuttivat väliaikaisasumukseen Kinnusen kylpyhuoneeseen isoon muoviasumukseen. Laatikon pohjalle laitettiin lakanoita ja muita alustoja, lisäksi villasukkiin pujotetut lämminvesipullot keinoemoksi. Luonnossa poikaset kiipeävät emon selkään lämmittelemään, nyt poikaset saivat kiivetä lämpöpullon päälle. Poikasten ruumiinlämpö on 41 astetta. Siksi myös lattialämmitys sai pauhata lujalla, jotta poikaset saatiin pidettyä lämpöisinä.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Poikasten ruokinta oli kokopäivätyötä

Poikaset syövät vedestä, joten hoitolaatikossa oli vesiastiat sekä ruokaa että kylpyjä varten. Poikasten hoito kävikin työstä: ruokinta 2–3 tunnin välein, puhtaiden alustojen sekä kylpyveden vaihto (sorsanpoikaset ovat sottaista kansaa) sekä lämpöpullojen täyttö. Ruoaksi maistui kananrehu, surviaisentoukat ja kaurahiutaleet. Muita herkkuja ovat esimerkiksi sirkat, sääsket ja pieneksi pilkotut voikukanlehdet. 

Poikaset kasvoivat suorastaan silmissä. Tämän havaitsi parhaiten lämpöpulloista. Hetken kuluttua poikaset eivät mahtuneet yhden pullon päälle, vaan tarvittiin jo toinen pullo, sitten kolmas.

Poikasten elo sujui samaa rataa: ne söivät, puhdistivat itsensä, kiipesivät lämminvesipullon päälle lepäilemään. Alkuun Kinnunen joutui tekemään sormilla nokkimisliikettä ruoka-astialla, jotta poikaset hoksasivat alkaa syömään. Tämän jälkeen ruokailu sujuikin hyvin omatoimisesti.

Poikaset olivat Kinnusen hoivissa viikon ajan. Sen jälkeen järjestyi siirto Korkeasaaren villieläinhoitolaan. Matka taittui junan lemmikkivaunussa Kinnusen styrox-kylmälaukusta askartelemassa kantokopassa. 

Kaikkiaan yhdeksän poikasta kymmenestä selvisi Korkeasaaren hoiviin. Perillä poikaset pääsivät liittymään muiden orpojen sorsanpoikasten seuraan.