Hevosen koulutus kestää monta vuotta

Hevosen koulutus sen tuleviin tehtäviin alkaa jo varsana. Ensimmäisen elinvuoden aikana hevonen oppii elämään hevoslaumassa ja harjoittelee ihmisen kanssa toimimista arjen eri rutiineissa.

1–2-vuotiaina hevosia voidaan opettaa myös ajoon. 3–4-vuotiaana hevosen kasvu on siinä vaiheessa, että se pystyy jo harjoittelemaan ratsastajan kantamista, aluksi lyhyitä hetkiä kerrallaan. Erityisesti nuorena hevosen tulee olla mahdollisimman paljon ulkona ja liikkua laumassa vapaana, jotta sen keho kehittyy kestäväksi ja vahvaksi ja sen tasapaino ja kehonhallinta saavat runsaasti harjoitusta.

4–6-vuotias hevonen on vielä nuori ja vasta opettelemassa ja vakiinnuttamassa ratsun taitojaan. Tässä iässä hevosen kasvu ja kehityskin on vielä kesken. Hevosen koulutuksessa täytyy ottaa huomioon sen vähittäinen fyysinen ja psyykkinen kehittyminen tehtävien tasalle. Vaikka liikkuminen ja vahvistuminen tekee hyvää kaikenikäisille hevosille, liian kova kuormitus liian varhain voi aiheuttaa hevoselle vammoja.

Koulutuksen hyvä alku on tärkeää

Nuorten hevosten kouluttaminen kuuluu ammattilaisille ja kokeneille, koulutustaitoisille ratsastajille. Hevosen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se oppii jo koulutuksen alussa liittämään ratsastamiseen myönteisen tunnetilan, pelottomuuden ja innostuksen. Kouluttajan on huolehdittava, että kokematon hevonen ei koe tehtäviä liian vaikeiksi. Kouluttamisessa täytyy edetä hevosyksilölle sopivassa tahdissa.

Hevonen opettelee ratsuksi

Uudet asiat saavat hevosen usein aluksi epäröimään tai jännittymään. Hyvä kouluttaja ja hevosharrastaja opettaa haasteet hevoselle pienissä osissa siten, ettei sen tarvitse pelätä missään vaiheessa. Tällöin kouluttaminen sujuu hyvin ja on mahdollisimman turvallista myös ihmiselle.

Hevosen peruskoulutukseen kuuluu, että se totutetaan ensin vaiheittain kaikkiin ratsastuksessa tarvittaviin välineisiin, ratsastajaan ja erilaisiin paikkoihin. Kun hevonen saa paljon hyviä kokemuksia erilaisista asioista, se alkaa vähitellen suhtautua uusiin asioihin ja tilanteisiin luottavaisemmin.

Avut – ratsastajan merkkikieli

Avut ovat muun muassa ohjien, pohkeiden ja istunnan paineen ja suunnan muutoksia. Avut saavat merkityksen hevosen mielessä, kun niiden aiheuttama paine hellittää välittömästi silloin, kun hevonen reagoi halutulla tavalla. Avut opetetaan hevoselle koulutuksen alkuvaiheessa.

Hevonen työskentelee rauhallisesti ja tyytyväisesti, kun se osaa tehtävänsä hyvin ja kokee asiat ymmärrettäviksi. Vaikka hevonen on nopea oppimaan uusia asioita, haluttuja reaktioita ja niiden palkitsemista on toistettava satoja, jopa tuhansia kertoja eri tilanteissa ennen kuin osaamisesta tulee luotettavaa.

Hevosen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hevonen koulutetaan noudattamaan pieniä apuja. Ohjilla annettavien apujen tulee olla pieniä suunnan ja paineen muutoksia, ja pohjeapujen jalkojen liikahduksia tai puristuksia hevosen kyljillä.

Toisinaan apuja on syytä voimistaa. Tällöinkin pyyntö aloitetaan keveänä ja keskeytetään heti, kun hevonen reagoi. Avuilla ei ole tarkoitus pelotella tai satuttaa hevosta.

Hevonen oppii läpi elämänsä

Hevonen muokkaa käytöstään saamiensa kokemusten mukaan koko elämänsä ajan. Peruskoulutuksen jälkeen jokainen ratsastaja pitää omalta osaltaan hevosen oppimia asioita yllä. Ratsastaja pyytää asioita hevosen osaamalla tavalla ja jatkaa tai toistaa pyyntöä, kunnes hevonen reagoi halutusti. Tärkeintä on, että ratsastaja palkitsee apujen paineen vapautuksella täsmälleen oikean reaktion hetkellä.

Mitä vähemmän hevosta on koulutettu, sitä taitavampi ratsastajan on oltava, jotta hänen toimintansa pysyy johdonmukaisena ja hevoselle ymmärrettävänä. Kokeneella hevosella taas on jo niin valtava määrä oikeita toistoja tehtynä, että sen käytös muuttuu melko hitaasti. Hevonen kestää tällöin paremmin myös kokemattomien ratsastajien ajoittain epäselviä pyyntöjä.

Hevoselle ei ole lajityypillistä kantaa ihmistä. Jotta hevonen kestää ratsastuksen aiheuttamaa kuormitusta, sillä tulee olla vahva lihaksisto ja juuri sen selkään sopiva satula. Ratsastajan täytyy myös hallita hyvin oma kehonsa.

Hyvä istunta onratsastuksen perusta

Ratsastajan kehonhallintaa, asentoa ja tasapainoa kutsutaan istunnaksi. Hyvä istunta on edellytys sille, että ratsastaja pystyy kommunikoimaan hevosen kanssa ymmärrettävällä ja miellyttävällä tavalla. Tasapainoinen ratsastaja pystyy istumaan hevosen selässä vakaasti ja rauhallisesti hevosen liikkeistä huolimatta ja säilyttää ohjien tuntuman tasaisena.

Istunnan harjoittelu korostuu erityisesti ratsastusharrastuksen ensimmäisinä vuosina, mutta kokeneetkin ratsastajat joutuvat jatkuvasti kehittämään kehonhallintaansa. Istunnan harjoittelussa kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyytää yksityisopetusta tai osallistua istuntaharjoitteluun keskittyville kursseille.