Hevosharrastajan muistilista

• Valitse ratsastusharrastukseen sopiva talli huolella. Kun hevosten hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita, jokaista hevosta arvostetaan ja asioita pyritään katsomaan hevosen näkökulmasta, hevosilla on hyvät mahdollisuudet voida hyvin. Myös tallin ilmapiiri vaikuttaa sekä hevosten että ihmisten viihtyvyyteen.

• Hevosen hyvä hoito vaatii paljon osaamista ja työtä. Hevosta käsitellään lempeästi ja johdonmukaisen määrätietoisesti.

• Hevonen kokee tunteita ja kipua samalla tavalla kuin muutkin nisäkkäät. Hevonen kertoo olostaan käyttäytymisellään, ilmeillään ja asennoillaan. Hyvinvoiva hevonen on levollinen, kiinnostunut ympäristöstään ja ystävällinen.

• Hevoset eivät osaa teeskennellä. Ihmisen tehtävä on opetella tulkitsemaan käyttäytymistä mahdollisimman oikein ja selvittää tarvittaessa käyttäytymisen syyt.

• Hevonen tarvitsee muiden hevosten seuraa, runsaasti tilaa ja mahdollisuuksia liikkua, puhdasta vettä sekä heinää useita kertoja päivässä.

• Päivittäisen hoidon lisäksi on huolehdittava muun muassa kavioiden ja suun säännöllisestä hoidosta, loishäädöistä, rokotuksista sekä kipujen ja sairauksien varhaisesta havaitsemisesta ja hoitamisesta.

• Kesän kuumimpina päivinä hevonen tarvitsee mahdollisuuden päästä varjoon. Hyönteisetkin voivat kiusata hevosta kesällä niin, että se tarvitsee esimerkiksi tuulisen paikan, suojan tai ötökkäloimen.

• Hevonen ei ole luonnostaan ilkeä tai vaikea. Jännittyneisyys, epämukavuus tai kipu voivat saada hevosen käyttäytymään arvaamattomasti tai aggressiivisesti.

• Hevoselle täytyy opettaa ihmisten toivomat asiat. Kouluttamaton hevonen ei tiedä, minkälaista käyttäytymistä siltä odotetaan. Jokaisen hevosta käsittelevän ihmisen on johdonmukaisella toiminnallaan pidettävä hevosen osaamista yllä. Kouluttamisen tulee perustua palkitsemiseen, ei rankaisuun, kipuun tai pelotteluun.

• Kaikkien hevosella käytettävien varusteiden tulee olla juuri kyseiselle hevoselle istuvia ja ammattitaitoisesti sovitettuja.

Ratsastajan sanastoa

Avut

Hevoselle koulutetut merkit, joita ratsastaja tekee käsillään, jaloillaan ja kehollaan, ja joihin hevonen on koulutettu vastaamaan tietyllä tavalla. Hevonen esimerkiksi liikkuu eteenpäin, kun ihminen antaa kevyen merkin painamalla pohkeillaan.

Myötääminen

Kun hevonen reagoi apuun, avun paine vapautetaan välittömästi, jotta hevonen ymmärtää toimineensa halutulla tavalla. Ohjaspyyntö hellitetään keveäksi, pohje irrotetaan kyljestä tai istunnalla annettu vihje loppuu.

Perustuntuma

Usein ratsuhevoselle opetetaan apujen tuntuma, joka ei vielä merkitse pyyntöä. Hevonen totutetaan siihen, että ratsastaja koskettaa sen suuta ohjien ja kuolainten välityksellä ja pitää pohkeet kevyesti hevosen kylkiä vasten. Kun hevonen on täysin tottunut ohjien ja pohkeiden perustuntumaan, palkinnoksi apujen voimistamiseen reagoimisesta riittää palaaminen perustuntumalle.

Tauot

Hevonen tarvitsee lyhyitä taukoja työskentelyn lomassa. Taukojen aikana hevonen saa lepuuttaa kehoaan käynnissä sille luonnollisissa asennoissa ja voi venyttää päänsä ja kaulansa eteen ja alaspäin. Tällöin hevonen liikkuu rennosti ja vapautuneesti.

Tauot antavat keholle mahdollisuuden rentoutua ja palautua fyysisesti, mutta toimivat myös palkintoina ja auttavat hevosta jaksamaan keskittyä ja oppia.