Ratsastajan varusteet

Ratsastajan varusteista suurin osa liittyy turvallisuuteen. Kypärä suojaa päätä ja turvaliivi vartaloa iskuilta, joita voi syntyä esimerkiksi satulasta pudotessa. Sopivat ratsastushousut ja -jalkineet estävät hiertymiä ja hevoseen takertumista.

Ratsastuskäsineet suojaavat käsiä hiertymiltä. Vaikka käsineiden käyttö on järkevää, tulee myös huolehtia, että hevonen ja ratsastaja oppivat toimimaan kevyellä ohjastuntumalla.

Jos ohjastuntuma alkaa aiheuttaa kipua ratsastajan käsiin tai kehoon, on muistettava, että sama paine on myös hevosen herkässä suussa sekä leuan ja niskan kautta koko kehossa. Paine, joka aiheuttaa ihmisen käsille kipua, aiheuttaa sitä varmasti myös hevoselle.

Hevosta ei pidä koskaan rangaista nykimällä tai vetämällä rajusti ohjista. Jos näin joudutaan tekemään esimerkiksi vaaratilanteen estämiseksi, on hevosen suu tarkistettava vammojen varalta tilanteen jälkeen.

Ratsastusraippa on merkinantoväline

On yleistä, että ratsuhevosille opetetaan raipalla annettavia merkkejä. Yleisimpiä raipalla pyydettäviä asioita ovat vauhdin lisääminen ja raipasta poispäin siirtyminen.

Hevonen ei luonnostaan ymmärrä raippamerkkejä. Siksi sille pitää erikseen opettaa, että tietynlainen raipan kosketus tai liike on pyyntö lisätä vauhtia tai väistää sivulle.

Hevosen ei kuulu pelätä raippaa, eikä ratsastajan lyödä hevosta sillä. Raipan on tarkoitus toimia merkinantovälineenä, eikä sillä ole välttämätöntä koskettaa hevosta lainkaan. Jos ratsastaja joutuu jatkuvasti voimistamaan apuja, syy löytyy yleensä ihmisen osaamisen tai hevosen koulutuksen puutteista tai hevosen terveysongelmista.

Kannukset kuuluvat vain kokeneelle ratsastajalle

Ratsastajan varusteisiin kuuluvat toisinaan jalkineisiin kiinnitettävät kannukset. Niiden tarkoitus on monipuolistaa ratsastajan käytössä olevia apuja tai voimistaa pohjeapuja. Kouluratsastuskilpailuissa on ainakin toistaiseksi pakollista käyttää kannuksia. Kilpailuissa saa käyttää valekannuksia, joista puuttuu nuppi.

Kannukset kuuluvat ainoastaan kokeneen ratsastajan jalkoihin, eivätkä ne silloinkaan ole välttämättömät. Kannukset eivät saa osua hevosen kylkiin sattumanvaraisesti tai jatkuvasti. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa haavoja hevosen kylkiin.

Ainoastaan riittävän harjaantunut ratsastaja, joka pystyy hallitsemaan jalkojensa asentoja ja liikkeitä hevosen liikkumisesta huolimatta, kykenee koskettamaan kannuksilla hevosen kylkiä täsmällisellä, hevoselle kivuttomalla ja ymmärrettävällä tavalla.