Pulaan päätynyt Pirkko-kuutti pääsi turvaan

Pikkuruisen kuutin pelastusoperaatioon tarvittiin niin palokuntaa, SEYn eläinsuojeluneuvojaa, eläinsuojeluyhdistystä, Korkeasaaren Villieläinsairaalaa, meripelastajia kuin myötämielistä junayhtiötäkin. Vaivannäkö kannatti: kuutti pääsi hoitoon, ja nyt se harjoittelee aikuisen hylkeen elämää suojelualueella.

Kevät 2023 oli kiireistä aikaa SEYn eläinsuojeluneuvoja Virpi Mildille. Huhtikuun alussa Mildille tuli seitsemän ilmoitusta apua tarvitsevista kuuteista. Kaksi näistä avun tarvitsijoista sijaitsi Vaasassa ja viisi Kokkolassa. 

Hylje imettää poikasta keskimäärin 2–3 viikon ajan. Sen jälkeen pienen kuutin on selviydyttävä yksin hyisessä meressä. Jos poikasella ei ole riittävää rasvakerrosta, se nousee kylmästä vedestä maalle. Joskus käy niin, että suuntavaisto pettää, ja poikanen eksyy liian kauas maalle. Aina oikea apu ei ole palauttaa kuuttia suoraan veteen: Jos paino on tippunut, poikanen saattaa tarvita tukiruokintaa painon kerryttämiseksi.

Tehdaspalokunta auttoi kuuttien pelastamisessa

Mild ei epäröinyt tarttua toimeen. Hyvänä apuna ja tukiverkostona toimi tehdaspalokunta, joka pystyy noutamaan kuutin haastavistakin paikoista. Tehdaspalokunnalla on käytössään tarvittavat laitteistot kuutin siirtämiseen. Laitteistoa tarvitaan, sillä vaikka kuutit näyttävät suloisilta, niiden purema on vaarallinen ihmisille kuuttien suussa olevien bakteerien takia. Lisäksi tehdaspalokunnalla on käytössään heidän itse rakentamansa vesiallas kuuttien lyhytaikaista sijoitusta varten. Toinen tärkeä yhteistyökumppani kuuttien pelastusoperaatiossa on Korkeasaaren villieläinsairaala, jonka hoitajat ja eläinlääkäri arvioivat jokaisen kuutin tilanteen ja antavat tarvittavat hoito-ohjeet. 

Kun palokunta sai kuutit haettua tiloihinsa, Mild astui kuvioihin. Hän on saanut Korkeasaaren opastuksessa myös taidot kuuttien letkuruokintaan. Jollei pienokainen ala itse syödä silakoita, pystyy Mild letkuruokkimaan sitä löysällä silakka-vesiseoksella. Ensimmäisenä kuitenkin nesteytetään, jos kuutti näyttää kuivuneelta. Kuutin silmien ympäristö kertoo, onko kuutti kuivunut. Letkuruokinta- operaatioon tarvitaan useampi henkilö: yksi pitää kuutista kiinni, Mild hoitaa letkutuksen ja kolmas apukäsi ojentaa tarvittavia välineistöjä. 

Pirkko oli yksi pelastetuista kuuteista

Yksi Mildin hoitamista kuuteista sai palokuntalaisilta nimekseen Pirkko. Urokseksi paljastunut Pirkko painoi hoitoon saapuessaan vain yhdeksän kiloa, eli vain muutaman kilon enemmän kuin kuutin syntymäpaino on. 

Pirkolle oli käynyt, kuten monelle muullekin kuutille: se oli harhautunut nälissään liian kauas. Pirkon rasvavaranto ei ollut riittävä, jotta sen olisi voinut palauttaa mereen. Palokuntalaiset noutivat Pirkon turvaan, ja Virpi Mild riensi avuksi. 

Pirkko oli Mildin mukaan helppo hoidettava: se alkoi heti itse syödä silakkaa. Paikka- ja kyytiasiat järjestyivät Korkeasaaren villieläinsairaalaan jo seuraavaksi päiväksi. Jäsenyhdistyksemme Kokkolan eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen Kirsi Kinnunen otti kuutin kuljetuksen hoitaakseen ja hyppäsi Pirkon kanssa aamulla junaan ja kohti Korkeasaarta. Kuutit ottavat junamatkan yllättävän rennosti: Mildin mukaan ne nukkuvat yleensä koko matkan.

Korkeasaari tarjosi kuuteille laadukkaan jatkohoitopaikan

Kokkolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsenet olivat mukana auttamassa Virpiä kuljetuksissa, jotta kuutit saatiin mahdollisemman nopeasti Korkeasaareen jatkohoitoon. Kuutin kuljetus onnistuu koiran tai kissan kuljetushäkillä. Tärkeintä on, että kuljetustila on sopivan lämpöinen. Vesikaukaloa siirtoon ei tarvita, vaan kuutti pärjää mainiosti kuivalla maalla matkan ajan kertoo Mild.

Mildille huhtikuussa ilmoitetuista seitsemästä kuutista yksi pääsi palaamaan mereen heti nesteytyksen ja ruokinnan jälkeen. Kuusi muuta, Pirkko mukaan lukien, sai kyydin Korkeasaareen. Mild iloitsee ja kiittää VR:ää siitä, että kuutin kuljettaminen on junalla mahdollista. 

Kun Pirkko ja muut keväällä löytyneet kuutit olivat kerryttäneet painoa noin 30-kiloisiksi, vapaus koitti. Korkeasaaren asiantuntijat veivät poikaset Porkkalan meripelastajien kanssa veneellä suojelualueelle, jossa niiden oli turvallista alkaa harjoitella aikuisen hylkeen elämää. Kuutit eivät ole paikkatietoisia, joten niitä ei palauteta takaisin löytöalueelle.