Arskan pesue löytyi lumihangelta

Kissojen loukutus on niiden pelastus, etenkin silloin, kun lumesta löytyy pentuja.

Hausjärven eläinsuojeluyhdistyksessä aktiivisesti toimiva henkilö selaili eräänä marraskuisena päivänä internetiä. Hänen huomionsa kiinnittyi kuvaan, jossa oli neljä kissanpentua lumihangella talon pihalla. Tekstissä luki ”Kissapoikue nurkissa – ainakin neljä. Emokin oli aamulla”. Eläinsuojeluyhdistyksen mielestä kuvan ottajaan oli pakko ottaa yhteyttä jo senkin perusteella, että kuvan ottaja kertoi kissojen vaikuttaneen nälkäisiltä.

Pian autoon pakattiin kolme loukkua, loukkuvahdit ja riistakamera. 

Kuusi kissaa pääsi turvaan

Perillä kissoja ei heti näkynyt, mutta kun kaikki kolme loukkua oli saatu otsalampun valossa viritettyä valmiiksi, hälytti jo ensimmäinen loukkuvahti: samaan loukkuun oli mennyt kaksi pientä nälkäistä pentua. Pennut siirrettiin kuljetuskoppaan ja ne vietiin heti yhdistysaktiivin kotiin lämpimään. Ajatus oli, että ehkä loputkin kissat uskaltavat mennä ruoan perässä loukkuun, kun ihmiset poistuvat paikalta.

Kotipihaan päästyä yksi loukkuvahti jo hälyttikin. Pennut piti ensin ruokkia ja majoittaa sisälle lämpimään, mutta sitten lähdettiin takaisin loukutuspaikalle. Matkalla toinenkin loukkuvahti hälytti. Jännitti nähdä, mitä loukuissa olisi.

Toiseen loukkuun oli mennyt emo kahden pennun kanssa, toisessa loukussa taas oli nuori kissa, joka osoittautui kolliksi. Illan ja yön aikana saatiin turvaan emo, neljä pentua ja niiden porukassa kulkenut nuori kolli – kissojen loukutus pelasti yhteensä kuusi kissaa!

Pesue kotihoidossa kuntoon

Emo ja pennut jäivät löytäjänsä luokse kotihoitoon ja kolli vietiin löytöeläintaloon. Kukaan ei kysellyt kissojen perään. Se ei tullut yllätyksenä.

Kissat osoittautuivat varsin rauhallisiksi – ei sihinöitä eikä suhinoita. Silti ne olivat arkoja, ja koko pesue vietti aikaansa pääasiassa syvällä pehmeän kissanmajan suojassa. Tärkeintä oli lepo ja syöminen. Pentujen ikäarvio oli noin seitsemän viikkoa, eli olivat vielä kovin pieniä. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että emoksi luultu kissakin oli kolli.

Kaikki kissat olivat onneksi terveitä, ja ne osasivat käyttää hiekkalaatikkoakin heti alusta asti mallikkaasti.

Emoksi luultua kissaa kutsuttiin ensin Arethaksi, täysmusta poikapentu nimettiin Elvikseksi, mustavalkoisesta pojasta tuli Roi ja emonsa näköisestä raitapaidasta Riki. Pentueen ainoa tyttö, joka oli myös täysmusta, sai nimekseen Tina. Kun Arethan sukupuoli selvisi, sen nimi vaihtui Arskaksi.

Yksinhuoltajakollina Arska on ollut vähintään yhtä hyvä kuin oikea emo olisi ollut, vaikka maitoa pennut eivät saaneetkaan. Arskalla on ollut pentujen suhteen hyvin pitkä pinna. Koskaan hän ei ole niitä edes komentanut, vaikka ne ovat olleet melkoisia veijareita. Ruokakupillakin Arska on aina antanut pennuille etusijan.

Pentujen ruokahalu oli melkoinen. Viljatonta ja sokeritonta pentumuonaa kului purkki poikinensa. Lihaa ja possunsydäntä syötiin myös murinan säestyksellä. Alussa, pentujen ollessa pienempiä, ne saivat emonmaidonvastiketta märkäruokaan sekoitettuna. Sekin maistui.

Pesue kasvoi hyvin ja poikapennut olivat joulukuun lopussa liki kaksikiloisia. Kissat steriloitiin ja kastroitiin, eläinlääkärissä hoidettiin myös rokotukset ja sirutusasiat. Nyt niiden oli helppo alkaa etsiä omia kotejaan.

Suurkiitos Hausjärven eläinsuojeluyhdistykselle ripeästä toiminnasta! Kissojen loukutus pelastaa niiden henkiä. Varminta tällaisissa tilanteissa on tehdä ilmoitus asuinpaikkakuntasi valvontaeläinlääkärille, eläinsuojeluneuvojalle tai paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle.

Suomessa hylätään joka vuosi yli 20 000 kissaa. Osa kissoista kuolee luontoon, nälkään tai pakkasten myötä kylmyyteen.  Lähes 10 000 kissaa päätyy joka vuosi löytöeläintaloihin, mutta vain joka viides niistä haetaan takaisin omaan kotiinsa.

Kissakriisi on ympärivuotinen ongelma. Autathan, ennen kuin on liian myöhäistä.