Populaatiokissan tulevaisuus on usein vaakalaudalla – niin kävi populaatiopentu Robertillekin

Populaatiokissat ovat usein sairaita ja esimerkiksi sisäsiittoisuuden ja arkuuden vuoksi pentujen tulevaisuuden näkymät ovat huonot. Ihmisten hylkäämät ja laiminlyömät kissat muodostavat populaatioita, joissa kissat lisääntyvät hallitsemattomasti.

Pieksämäen eläinsuojeluyhdistys loukutti viime vuonna alueeltaan kissapopulaation, jossa oli usean eri emon synnyttämiä pentuja. Pennut olivat arkoja pieniä sähikäisiä päästyään eläinsuojeluyhdistyksen kissatalo Katinkontin vapaaehtoistoisen eläinsuojelijoiden hoiviin.

Kuten lähes aina populaatiopentujen kohdalla, ensin jouduttiin taistelemaan ripulia vastaan useiden viikkojen ajan. Hoitoon kuuluu eläinlääkärin tarkastukset ja rokotukset, lukuisat loishäädöt, tilojen tarkka puhtaanapito sekä laadukas penturuoka.

Pikkuinen urospentu Robert oli yksi kissapopulaation kauniista punaisista pennuista. Muiden pentujen tavoin se oli hyvin arka. Tervehdyttyään herkkä ja hieman syrjäänvetäytyvä Robert lähti sijaiskotiin kesyjen aikuisten kissojen kaveriksi.

Robertin vaikea sairaskertomus

Jonkin ajan kuluttua Robertille ilmaantui yskimistä. Kattavien tutkimusten jälkeen eläinlääkäri arveli yskän puhjenneen paikkavaihdoksen aiheuttamasta stressistä, mutta määräsi köhään antibioottia ja tukiravinteita.

Sijaiskoti kesytti, hoivasi ja rakasti pikku Robertia. Kaikki näytti hetken aikaa hyvältä, ja Robert ehti valloittaa kaikkien sydämet. Se oli saamassa ihanan loppuelämänsä kodin.

Alkuvuonna 2025 sijaiskoti huomasi Robertin ontuvan toista takajalkaansa. Kävely oli hieman huojuvaa ja istuessa takajalat menivät vähän miten sattui, mutta välillä kulku oli normaalia. Huoli oli kaikilla kova. Robert itse vain hurisi, puski ja rakasti kaikkia.

Robertia käytettiin heti röntgenissä ja verikokeissa. Ensimmäiset röntgenkuvat antoivat toivoa siitä, että pentu tulisi pärjäämään. Jalkojen oireilun toistuessa ja uusien röntgenkuvien myötä todettiin lohduttoman nopeasti edennyt tilanne: polvissa ja lonkassa oli synnynnäisiä tai geenivirheen aiheuttamia rakennevikoja.

Muitakin ongelmia löytyi. Neuvoa kysyttiin isomman eläinklinikan ortopediltäkin. Erittäin huonon ennusteen ja kärsimysten välttämisen vuoksi pikkuinen Robert nukutettiin viimeiselle matkalle eläinlääkärin päätöksellä.

Sijaiskoti ja eläinsuojeluyhdistys olisivat täydestä sydämestä halunneet pelastaa pikku Robertin, joka oli jo paljosta selvinnyt. Koitti suuri suru, mutta myös kiitollisuus siitä, että Robert sai elää sijaiskodissa lyhyen, mutta hyvän elämänjakson ja tulla rakastetuksi.

Suruksemme emme voi kertoa pelkkiä onnelliseen loppuun päättyviä tarinoita, koska populaatioihin syntyvien kissojen elämä ei useinkaan mene niin.

Suurkiitos Pieksämäen eläinsuojeluyhdistykselle ja kaikille, jotka ovat ojentaneet auttavan kätensä Robertin ja muiden kissapopulaatioiden kissojen puolesta.  

Suomessa hylätään joka vuosi yli 20 000 kissaa. Hylättyjen kissojen kohtalo on usein karu. Osa kissoista kuolee luontoon, nälkään tai pakkasten myötä kylmyyteen.  

Lähes 10 000 kissaa päätyy joka vuosi löytöeläintaloihin, mutta vain joka viides niistä haetaan takaisin omaan kotiinsa. Löytöeläintaloihin päätyneille kissoille yritetään etsiä uutta kotia, mutta osa joudutaan lopettamaan villiintyneisyyden, sairauksien tai tilanpuutteen takia.  

Kaikkein kurjimmassa asemassa ovat kissapopulaatioiden kissat – eli juuri sellaiset kissat, jotka Pieksämäen eläinsuojeluyhdistyskin pelasti. Ne elävät suurissa kissajoukoissa ilman kunnollista huolenpitoa, lisääntyvät hallitsemattomasti ja kärsivät useista erilaisista sairauksista, nälästä ja kylmästä.  Populaatiokissan tulevaisuus on usein vaakalaudalla.

Kissakriisi on ympärivuotinen ongelma. Autathan, ennen kuin on liian myöhäistä.