Tulitikkurasian kokoinen siili sai uuden mahdollisuuden

Pihalla harhaillut siilinpoikanen sai avun ylivieskalaisen Niina Sorviston ansiosta.

Ylivieskalainen Niina Sorvisto hoiti viime vuonna kolmatta vuotta luonnonvaraisia siilejä.

Heinäkuun puolivälissä hän puhelun Kalajoelta. Tulitikkurasian kokoinen poikanen oli pyörinyt vuorokauden yksin samassa paikassa. 

Koska poikanen ei vaikuttanut pärjäävän yksin ilman, se otettiin talteen. Ja pieni se tosiaan olikin, 56 grammaa. Muita poikasia tai emoa ei pihapiiristä löytynyt. 

Alkuun Sorvisto ruokki siiliä parin tunnin välein emonmaidonvastikkeella ruiskulla. Poikasta täytyi myös pissattaa ja punnita monta kertaa päivässä – myös öisin. Vähitellen poikanen alkoi syödä ja juoda itse, ja ruiskuruokinnan sai pikkuhiljaa lopettaa.

Siili kasvoi nopeasti. Alkusyksystä se painoi jo 800 grammaa, jolloin se palautettiin kotiseudulleen takaisin. 

Sorvisto ei hoida tällä hetkellä siilejä. Tulitikkurasian kokoisen siilin tarina on silti jäänyt elävästi mieleen.

Kesä on pulassa olevien luonnoneläinten sesonkiaikaa. Kuka tahansa voi törmätä avun tarpeessa olevaan eläimeen missä tahansa.

Ilman vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden panosta moni hädässä oleva luonnoneläin jäisi vaille tarvitsemaansa apua. Kiitos kaikille luonnoneläinten parissa työskenteleville vapaaehtoisillemme.