Lain rakenne ja lähtökohdat

Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla eläin itseisarvoisena, tietoisena ja tuntevana olentona. Eläintä ei tule lainsäädännössä rinnastaa esineeseen.

Tavoitteenamme on, että lainsäädännön lähtökohtana on eläimen hyvinvoinnin edistäminen ja että eläin käsitetään laissa itseisarvoisena olentona. Lisäksi edistämme lainsäädäntöä, joka on rakenteellisesti mahdollisimman helposti käsiteltävä ja jonka sisällöstä päätetään laajalla kokoonpanolla.

Ehdotamme seuraavia lisäyksiä eläinsuojelulakiin:

Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla eläin itseisarvoisena, tietoisena ja tuntevana olentona. Eläintä ei tule lainsäädännössä rinnastaa esineeseen.

Itseisarvo tulee määritellä seuraavasti:

• ELÄIMILLÄ ON ITSEISARVO, joka on riippumaton sen arvosta ihmisille. Itseisarvolla tarkoitetaan sitä, että eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja, joiden elämää tulee kunnioittaa. Tämän vuoksi ihmisten tulee huolella tarkastella miten ja missä tarkoituksissa eläimiä voidaan käyttää ihmisten hyödyksi sekä missä tarkoituksissa eläimen elämä voidaan päättää. Eläimen itseisarvon toteutuminen edellyttää muutoksia ihmisten suhtautumisessa eläimiin. Käytännössä muutoksia tulee tehdä eläimille haittaa aiheuttavan toiminnan määrän, mukaan lukien haitallisen toiminnan kohteena olevan eläinmäärän, vähentämiseksi sekä toimintatapojen parantamiseksi.
• LAINSÄÄDÄNNÖN TULEE PYRKIÄ edistämään eläinten hyvinvointia.
• ELÄINTEN PITOON TULEE säätää noudatettavaksi varovaisuusperiaate. Näin esimerkiksi toiminta, joka potentiaalisesti aiheuttaa eläimelle kärsimystä, tulee tällöin lukea kärsimystä aiheuttavaksi, vaikka sitä ei ole tieteellisesti ehditty täysin varmaksi todistaa.
• LAIN TULEE OLLA rakenteeltaan kaksiportainen, jolloin kaikki laajat asiakokonaisuudet säädetään eläinsuojelulailla ja yksityiskohtaisemmat, kuten eläinlajikohtaiset pitovaatimukset sekä pidettäväksi sallittavien lajien positiivilista, säädetään valtioneuvoston asetuksilla.