Viimeinen palvelus

Oli loppusyksy, kun saimme ilmoituksen erään naapuruston pihapiirissä liikkuvasta emosta ja pennuista. Lähdin loukuttamaan niitä heti, mutta paikan päällä minua odottikin yllätys. Ajoin vahingossa ilmoittajannaapurin pihaan, ja huomasin pihalla yhden kissan. Ajattelin sen olevan yksi loukutettavan pentueen kissoista. Sitten kissoja alkoi ilmestyä lisää, ja ymmärsin, että alueella on useammasta aikuisesta kissasta koostuva kissapopulaatio.

Esittelin itseni kissojen iäkkäälle omistajalle ja kerroin, että olin tullut hakemaan naapurista löytyneen pentueen, ja että voisin auttaa myös hänen pihapiirissään juoksentelevien kissojen kanssa. Asukas oli kiitollinen tarjotusta avusta ja antoi luvan loukuttaa kissat. Yleensä kissapopulaation loukuttamisesta joutuu neuvottelemaan kissojen omistajan kanssa pitkäänkin, mutta tämä kissojen omistaja tuntui ymmärtävän avun tarpeellisuuden.

Aloitimme loukutusoperaation. Oli tärkeää saada käsitys siitä, kuinka monta kissaa pihapiirissä liikkui ja mitkä niistä tulisi saada ensimmäisenä turvaan. Aloitimme heikkokuntoisimpien kissojen loukuttamisesta, jotta saisimme niille pikaisesti apua. Pihassa oli lämmitetty ulkorakennus, jonne kissat pääsivät vapaasti kulkemaan. Kissoilla oli siellä tarjolla koiranruokaa, kaurapuuroa, maitoa ja vettä. Kissat menivät ruuan perässä loukkuihin, vaikka olivat todella arkoja. Osa kissoista seuraili minua uteliaana vähän kauempaa, mutta kosketusetäisyydelle ne eivät tulleet.

Kahdella pennulla oli todella tulehtuneen näköiset silmät ja toisella pitkä turkki pahasti takussa. Lupasin kissojen omistajalle, että tulisimme yhdistysporukalla takaisin. Asukas pyysi meitä palaamaan pian, ja mietin, miten raskasta oli huolehtia noin monesta kissasta. Kerroin, että emme vie kissoja lopetettavaksi, vaan hoidamme ne kuntoon ja etsimme niille uudet kodit. Asukas oli silminnähden tyytyväinen kuulemaansa.

Seuraavien kuukausien aikana hoidimme yhdistysaktiivien kanssa kissojen talteenottoa, ja sijaiskotimme huolehtivat kissojen jatkohoidosta ja sosiaalistamisesta. Kissoja tuli kuukausien aikana kaikkiaan 26.

Populaatiokissojen auttaminen tuntuu välillä turhauttavalta ja surulliselta. Vaikka työ on raskasta ja tuntuu usein loputtomalta, on se myös palkitsevaa. Kissojen auttaminen on heikomman auttamista parhaimmillaan. Samalla voi yrittää muuttaa asenteita, ja usein siinä onnistummekin.

Eräänä päivänä saimme yhteydenoton kissojen omistajan lähiomaiselta, joka kertoi kissojen omistajan menehtyneen. Olimme onnistuneet saamaan kissat turvaan ennen niiden omistajan menehtymistä, mikä tuntui hyvältä. Kissojen omistaja välitti selvästi kissoistaan, mutta ei pystynyt tarjoamaan niille riittävää huolenpitoa. Kissojen omistajan yhteistyöhalukkuus ja naapurin neuvokkuus populaatio-ongelman paljastuessa auttoi saamaan kissat turvaan ja uusiin koteihin.

Jenni Laamanen
sijaiskoti-ja adoptiovastaava, Kymenlaakson alue
Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistys, Kotka