Suomeen tarvitaan kirjolohiasetus

Kalankasvatusta koskeva lainsäädäntö on nykyisellään riittämätön ja ylimalkainen. Kalojen hyvinvoinnin valvontakin laahaa jäljessä muihin tuotantoeläimiin nähden.

Yksi nykymuotoisen kalalainsäädännön keskeisimmistä puutteista on, että kalat käsitetään yhtenä geneerisenä massana, jonka hyvinvoinnista säädetään yleisellä kala-asetuksella. Maailmasta löytyy kuitenkin kymmeniä tuhasia kalalajeja, joilla on kullakin omat lajityypilliset tarpeensa ja ominaisuutensa. Se, että puhumme kaloista yhtenä könttänä, on kuin niputtaisimme kaikki nisäkkäät yhteen tekemättä eroa eri lajien välille.

Ongelma on siis ilmeinen. SEY ehdottaa ongelmaan ratkaisuksi ruoaksi kasvatettavan kalan lajikohtaista hyvinvointiasetusta, joka ottaa huomioon kalan lajityypilliset ominaisuudet.

Suomessa kirjolohi muodostaa jopa 95 % ruoaksi kasvatettavasta kalasta. Kalojen hyvinvoinnin lajikohtainen sääntely olisikin helppo aloittaa kirjolohesta, ja laatia myöhemmin omat asetuksensa muillekin ruoaksi kasvatettaville kaloille.

Peräänkuulutamme muun muassa kirjolohen kasvuympäristön virikkeellistämistä ja monipuolistamista poikasvaiheesta lähtien. Kirjolohen kasvuympäristön tulisi mahdollisuuksien mukaan sisältää fyysisiä rakenteita, kuten kiviä ja soraa, sekä keinotekoisia piiloja, suojia ja kasvillisuutta.

Nyt on oikea aika kansalliselle kirjolohiasetukselle, sillä eläinten hyvinvointilakiin liittyviä lajikohtaisia asetuksia laaditaan parhaillaan.

Kansalliseen hallitusohjelmaamme on kirjattu tavoite kotimaisen kalan kulutuksen lisäämisestä. Koemme, ettei tavoite ole kestävällä pohjalla ilman kalan hyvinvoinnin huomioon ottamista.

Hallitus on sitoutunut edistämään eläinten hyvinvointia myös EU-tasolla. Niinpä Suomen on tärkeää olla asiassa aloitteellinen, eikä passivoitua odottamaan EU:n hyvinvointilainsäädännön uudistustyön valmistumista. Suomi voi olla tässä asiassa aidosti edelläkävijä ja toimia esimerkkinä muille EU-maille.