Kissa viestii monin eri keinoin

Kissat viestivät äänillä, eleillä, asennoilla ja hajuilla. Kissan viestintää on usein vaikeampi tulkita kuin ihmisten tai vaikka koirien viestintää. Jotta kissan ja ihmisen suhde toimisi sujuvammin, ihmisen on opeteltava kissan kieltä ainakin perusteiden verran.

Ääniviestit

Naukuminen

Naukuminen kuuluu kesykissan ja ihmisen väliseen viestintään. Pikkupennut naukuvat emolleen, kun niiltä puuttuu jotain. Villikissalla ei ole ketään, jolle kohdistaa pyyntöjään, joten naukuminen tippuu pois äänivarastosta, kun kissa aikuistuu. Kesykissa sen sijaan voi aikuisenakin muistuttaa ihmistään naukumalla ruoan tai huomion tarpeesta.

Tervehdysääni, ”mir”

Kun kissa tervehtii ihmistä tai eläinystävää, se päästää korkean kehräyksen ja maukaisun väliltä olevan äänen. Kissa saattaa toistaa ääntä koko tervehdysrituaalin ajan.

Kehrääminen

Kun ihminen silittelee kissaa, se saattaa ruveta kehräämään. Kehrääminen kuulostaa pienen moottorin hurinalta ja tuntuu kissan keholla kevyenä tärinänä. Kissa voi kehrätä myös tervehtiessään ihmisiä tai muita kissoja. Kissa kehrää myös imettäessään.

Kehrääminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että kissa on rento ja tyytyväinen. Myös vakavasti loukkaantuneet tai sairaat kissat saattavat kehrätä.

Sähinä

Sähinä on pelkäävän ja ahdistuneen kissan varoitusääni. Monet muutkin eläimet varoittavat ahdistelijaansa terävällä sähinällä.

Murina

Murina on sähinää vakavampi varoitusääni, johon kissa turvautuu, mikäli sähinä ei tehoa.

Kemialliset viestit

Kissat viestivät toisilleen ympäristöön jättämiensä kemiallisten feromoniviestien avulla. Kissa välittää feromoniviestejä lajitovereilleen esimerkiksi virtsan ja ulosteen, tassunpohjien ja poskien rauhasten kautta.

Ihminen voi käyttää kissan feromoniviestintää hyväkseen. Erään kissojen pään alueen feromonin (F3) on todettu liittyvän turvallisuudentunteeseen. Rento ja levollinen kissa merkitsee elinpiiriään hieromalla poskiaan ja otsaansa esineisiin. Synteettinenkin naamaferomoni houkuttelee kissan tekemään omia poskimerkintöjään ja rentoutumaan.

Kun kissa kokee, että jokin on naamaferomonilla merkattu, se ei todennäköisesti merkkaa samaa kohtaa kynsimällä tai virtsalla. Synteettistä feromonivalmistetta voi siis käyttää kissan käyttäytymisen muokkaamiseen. Kissa tarvitsee kuitenkin aina myös kunnollisen ja sallitun raapimispaikan – raapimisen tarvetta valmiste ei poista.

Kissan synteettistä naamaferomonia on saatavilla pistokkeeseen asetettavana haihduttimena tai paikalliseen käyttöön sopivana suihkeena.