Afrikanvillikissa kotonasi

Kotikissa (Felis catus) polveutuu afrikanvillikissasta (Felis lybica) ja on geneettisesti yhä hyvin lähellä sitä. Afrikanvillikissa ja kotikissa voivat esimerkiksi saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Afrikanvillikissan sosiaaliset kontaktit lajitovereiden kanssa rajoittuvat emon ja pennun välisiin suhteisiin tai paritteluaikaan. Myös kotikissa on reviirieläin. Kesyyntyminen on muuttanut sitä kuitenkin sosiaalisemmaksi kuin esivanhempansa. Osa kissoista suorastaan nauttii tuttujen lajitoveriensa seurasta. Oman reviirin vaaliminen on kuitenkin myös lemmikkikissalle tärkeää. Tämä on muistettava esimerkiksi silloin, jos perheeseen tulee uusi kissa tai muu lemmikki.

Kissa on ehdoton lihansyöjä. Se tarvitsee eläinperäistä proteiinia ja rasvaa ruokavalioonsa tullakseen toimeen. Kotikissan alkukoti Afrikan mantereella on kuiva. Siellä kissa saa tarvitsemansa nesteen saalistamistaan eläimistä. Kissan janontunne onkin heikko, eikä se välttämättä juo tarpeeksi, vaikka tarvitsisi nestettä. Lisäksi kissa on hyvin hidas juomaan. Liian kuiva ravinto ja vähäinen nesteensaanti saattavat johtaa kissan sairastumiseen.

Kissa on petoeläin, mutta myös isompien petojen saalis. Tämä selittää kissan toisinaan varautuneen käytöksen. Kissa voi esimerkiksi säikähtää äkkinäisiä liikkeitä tai ääniä ja kokea pelkoa, jos siihen tartutaan.
Kissan juuret ovat lämpimässä ilmanalassa, eikä se selviä pohjolan talvesta. Kissa ei kuulu Suomen luontoon.