Pelkotilat

Koiran pelot jäävät toisinaan ihmisiltä huomaamatta. Koiran saatetaan ajatella vain ”haluavan olla hankala”, jos se ei uskalla mennä johonkin. Voi olla, että koira pelkää tai sillä on kipuja. Koiran pelon voimakkuutta myös aliarvioidaan usein. Pelko on yksi perustunteista, jotka ovat voimakkaita ja monelta osin samantyyppisiä niin ihmisillä kuin monilla muillakin eläimillä.

Vastaantuleville koirille haukkuminen on yksi yleisimmistä koiran pelon ilmenemis­muodoista. Kuten kaikessa pelottaviin asioihin tottumisessa, myös tässä tapauksessa tehokkain ratkaisu on koiran vähittäinen totuttaminen. Koiraa viedään hallitusti sellaisiin tilanteisiin, joissa se voi ohittaa muita koiria niin kaukaa, että se ei vielä hauku. Samalla koiraa palkitaan haukkumattomuudesta esimerkiksi pienillä makupaloilla. Vähitellen muita koiria aletaan ohittaa lähempää. Tarvittaessa omistaja voi asettua oman ja vieraan koiran väliin turvallisuudentunteen lisäämiseksi.

Onnistumisen avain on siinä, että koiraa ei viedä niin lähelle, että sitä alkaisi pelottaa ja se alkaisi haukkua. Muutos yhä lähempää ohittamiseen tapahtuu asteittain viikkojen ja kuukausien mittaan.

Sama vähittäinen totuttaminen pätee kaikista muistakin pelkotiloista pääsemiseen. Kun pelon kohdetta saa katsella turvallisesta tilanteesta käsin tarpeeksi kaukaa ja tarpeeksi usein, koira alkaa vähitellen itse pystyä lähestymään kohdetta ilman, että sitä pelottaa.

Aggressiivisuuden takana on usein pelko. Kytkettynä ollessaan koira reagoi samaan pelon aiheuttajaan usein jonkin verran voimakkaammin kuin vapaana ollessaan. Koiran pelokkuutta lisää tieto siitä, ettei koiralla ole mahdollisuutta paeta tilanteesta.

Yleisin koirien pelkojen hallinnassa esiintyvä virhe on koiran vieminen vastoin tahtoaan tilanteeseen, jossa se pelkää. Moni luulee, että tämä auttaisi koiraa voittamaan pelkonsa. Todellisuudessa tällainen toiminta voimistaa lähes aina pelkoa entisestään.

Uskomus tämän keinon toimivuudesta perustuu siihen, että ylivoimaiseen tilanteeseen ilman ulospääsyä joutuneen eläimen valtaa ennemmin tai myöhemmin niin sanottu reaktiouupumus. Tässä vaiheessa koira ei enää ilmaise pelkoaan ulkonaisella käyttäytymisellään. Sen sydän hakkaa silti yhtä hurjasti kuin ennenkin, ja pelon tunne on yhä voimakkaana sen mielessä. Todellinen ratkaisu koiran pelkoihin on siksi vähittäinen, turvalliselta tuntuva aito tottuminen eikä pelkän ulkoisen reaktion muuttaminen. Koira voi hyötyä myös siitä, jos se opetetaan yhdistämään pelottava tai muuten kiihdyttävä asia johonkin miellyttävään ja rauhoittavaan asiaan.