Pentu vai aikuinen koira?

Pennun kanssa on harjoiteltava sisäsiisteyttä, kodin tavaroiden pureskelematta jättämistä ja muita arkielämän taitoja.

Koiranpennut on usein tapana luovuttaa jo 8 viikon iässä. Koirien oman luontaisen käyttäytymisen kannalta tämä on aikaisin. Jos uudessa kodissa ei ole muita koiria ja jos pentu joutuu jo alusta alkaen olemaan melko paljon yksin kotona, ja jos kasvattajan koti toisaalta on tilava ja sisältää hyvät ulkoilumahdollisuudet, voi kasvattajalta kysyä, olisiko hän valmis pitämään pentua vähän pidempään. Tällöin pentu ehtisi saada paremmat eväät henkisen tasapainon kehittymiselle ja oppia enemmän koirien keskinäisen kanssakäymisen taitoja.

Tilanne on toinen, jos pentu joutuu kasvattajan luona elämään virikeköyhää elämää enimmäkseen sisätiloissa – ja jos uudella omistajalla puolestaan on paljon tilaisuuksia puuhailla pennun kanssa, pitää pentua mukanaan ja tavata sen kanssa tuttuja, terveitä, rokotettuja ja pentu­ystävällisiä aikuisia koiria. Tällöin pennun on usein oman edun mukaista siirtyä uuteen kotiin jo 8 viikon iässä. Pennulla on nimittäin vielä käynnissä kehitysvaihe, jossa se tarvitsee seurustelua muiden koirien kanssa ja uusissa paikoissa liikkumista. Näin se oppii tulemaan toimeen toisten koirien kanssa ja suhtautumaan rauhallisesti uusiin paikkoihin.

Jos perheessä on entuudestaan kissa, kyseeseen tulee yleensä vain joko pentukoira tai sitten sellainen aikuinen koira, joka jo valmiiksi tulee toimeen kissojen kanssa. Useimmat aikuiset, kissoihin tottumattomat koirat näkevät kissan lähinnä jahdattavana saaliina, mikä on kissalle pelottavaa ja vaarallista.

Uutta kotia etsiviä koiria on kaiken ikäisiä. Vaikka pennut ja nuoret koirat ovat koiran hankkijoiden suosiossa, myös aikuinen ja jopa vanha koira kiintyy uusiin ihmisiinsä ja uuteen kotiinsa yhtä voimakkaasti kuin pentukin. Aikuisen koiran on usein helpompi tottua uuteen kotiin, kuin koirasta luopumaan joutuva, sitä ikävöivä entinen omistaja uskaltaa uskoa.