Siisti hiekkalaatikko ei haise

Kissa on siisti eläin. Sille on tärkeää, että hiekkalaatikko ja ruoka- sekä vesikuppi sijaitsevat mahdollisimman kaukana toisistaan. Pahimmillaan ruokapaikan ja vessapaikan liian suuri läheisyys aiheuttaa sisäsiisteysongelmia, kun kissa alkaa etsiä itselleen paremmin sopivaa vessapaikkaa.

Kissa ei mielellään asioi likaisella laatikolla. Hiekkalaatikko on siivottava ulosteista ja virtsasta vähintään kerran päivässä – tarvittaessa useammin. Koko hiekka on syytä vaihtaa ja laatikko pestä säännöllisesti. Hiekkalaatikoita tarvitaan yksi laatikko yhtä kissaa kohden ja lisäksi yksi ylimääräinen laatikko.

Useimmille kissoille mieluisin laatikkotyyppi on riittävän iso laatikko, jossa ei ole kattoa. Laatikon pituuden tulisi olla vähintään puolitoista kertaa kissan kehon pituus. Koppimallinen laatikko, jossa on yleensä vain yksi kulkuaukko, voi tuntua kissasta ansalta. Sen ilmanvaihto on myös riittämätön. Lisäksi kaikki kissat eivät pysty ujuttautumaan sellaisiin laatikoihin, joihin kissan tulee kulkea ylhäältäpäin, hiekkalaatikon kannessa olevan aukon kautta. Tällaisten hiekkalaatikoiden lisäksi kissan saatavilla tulisi olla aina yksi avoin laatikko.

Sopiva laatikonpaikka on riittävän rauhallinen ja sellainen, että kissalla on sinne aina esteetön pääsy.
Monen kissan mielestä paras kuivike on paakkuuntuva hienojakoinen savihiekka. Tässäkin tosin eläimillä on erilaisia mieltymyksiä. Kissan mielestä sopivin hiekka löytyy kokeilemalla. Kissalle voi tarjota useita kuivikevaihtoehtoja samaan aikaan ja seurata, mitä se käyttää eniten. Kuiviketta tulee olla laatikossa mahdollisimman paksu kerros.

On tärkeää, että kissa pitää laatikolla asioimista miellyttävänä. Jos kissa syystä tai toisesta kokee laatikon tai kuivikkeen epämiellyttävänä, se voi etsiä mielestään sopivamman paikan asioida. Koska kissa virtsaa luonnostaan pehmeään ja imukykyiseen paikkaan, ovat sängyt, sohvat ja kukkaruukut hienojakoisen hiekan jälkeen parhaita paikkoja. Laatikkoa kartteleva kissa saattaa myös ruveta harventamaan virtsaamiskertojaan, mikä voi johtaa rakon ärtymiseen ja virtsavaivakierteeseen.