Kodin vaaranpaikat

Kissan suurimpia vaaranpaikkoja kotona ovat ikkunat ja parvekkeet. Utelias kissa tutkii mielellään maailmaa tuuletusikkunan raosta tai parvekkeen kaiteelta. Vaikka kissan tasapaino on hyvä, se ei ole erehtymätön. Kissa saattaa pudota ja pudotessaan loukkaantua vakavasti. Jos kissalla on pääsy parvekkeelle, parvekkeen tulee olla verkotettu tai lasitettu kissaturvallisesti. Tuuletusikkunoiden aukeaminen on myös syytä tarkistaa. Erityisen anatomian vuoksi kissa saa vedettyä hartiansa suppuun pujottautuessaan ahtaasta kolosta. Ikkunan aukeamismekanismia voi joutua säätämään tai asentamaan suojaverkon myös ikkunaan.

Kiipeilevä ja utelias kissa voi myös sytyttää tulipalon. Kynttilöiden kanssa on oltava erityisen huolellinen, eikä hellalle saa jättää palavaa materiaalia. Moni tulipalo on saanut alkunsa kynttilän kaaduttua tai lemmikin kytkettyä vahingossa lieden päälle.

Toiset kissat pureskelevat mielellään huonekasveja. Jotkin kasvit ovat kissoille myrkyllisiä. Lemmikkikodissa on syytä varmistaa kasvien myrkyttömyys ja siirtää myrkylliset kasvit kissan ulottumattomiin. Kissalle kannattaa kasvattaa esimerkiksi vehnänorasta maisteltavaksi.

Jotkut kissat pureskelevat mielellään naruja, lankoja ja jopa sähköjohtoja. Nieltyinä narut ja langat saattavat aiheuttaa kissan suolistolle tuhoa. Kissa pitää viedä eläinlääkärille, mikäli sen suusta tai peräaukosta pilkistää lanka. Langasta ei missään nimessä saa vetää, koska se voi vahingoittaa kissaa vakavasti. Jos kissa kiinnostuu johdoista, ne on syytä suojata rautakaupasta saatavalla johdonsuojalla ja ottaa varmuuden vuoksi pistoke pois seinästä, kun laite ei ole käytössä.

Lääkkeet ja kemikaalit on syytä pitää kissojen ulottumattomissa. Tavalliset ihmisten lääkkeet, kuten parasetamoli tai aspiriini, ovat kissalle hengenvaarallisia. Vaikkei kissa kemikaaleja muuten söisikään, se saattaa turkkinsa sotkettuaan niellä niitä nuollessaan itseään puhtaaksi.

Myös pesukoneen rumpu, avoin vessanpytty tai kovaa kiinni paukahtava ovi voivat vahingoittaa kissaa. Vessanpytyn kansi on kissakodissa hyvä pitää kiinni. Pesukoneen rumpu taas kannattaa tarkistaa ennen koneen käynnistämistä.

Tunnistusmerkintä auttaa kissaa löytämään takaisin kotiin

Nykyään suurin osa lemmikeistä tunnistusmerkitään mikrosirulla. Siru on riisiryynin kokoinen ja asetetaan eläimen niskanahan alle rokotuksen tapaan. Mikrosirunlukija lukee sirun tiedot ihon läpi, ja laitteen ruudulle ilmestyy eläimen tunnistenumero. Yksilöllinen tunnistenumero ja tiedot eläimestä ja omistajasta on tallennettava rekisteriin. Tunnistenumeron perusteella omistajan yhteystiedot löytyvät rekisteristä.

Rekistereitä on useita, esimerkiksi monet SEYn jäsenyhdistykset vievät siruttamiensa kissojen tiedot Turvasiru-rekisteriin. Turvasiru-­rekisteriin voi viedä minkä tahansa sirutetun eläimen tiedot ja tietoja pääsee etsimään ympäri vuorokauden.

Kissa voi päästä karkaamaan ja kadota, vaikka omistaja olisi kuinka huolellinen. Parhaassa tapauksessa karkulainen päätyy löytöeläintaloon, josta kissan voi noutaa hoitokuluja vastaan takaisin kotiin. Omistajan täytyy muistaa pitää omat yhteystietonsa rekisterissä ajan tasalla. Mikäli rekisterin tiedot ovat vanhat tai puutteelliset, omistajan tavoittaminen ei ole mahdollista. Kissojen tunnistusmerkintäpakko on suunnitteilla Suomessa.